perjantai 6. marraskuuta 2015

Banaanileipää, joka maistuu kakulle




 Viikko on ollut taas niin kiireinen, ettei ylimääräistä aikaa ole jäänyt yhtään. Viime aikoina olen paininut taas riittämättömyyden tunteen kanssa. Kun kaikki kolme lasta vaativat huomiota samaan aikaan ja pitäisi revetä kolmeen suuntaan ja on vain nämä kaksi kättä. Kaikki haluavat syliin juuri sillä samalla sekunnilla. Joku joutuu silti aina odottamaan, vaikka kolme lasta juuri ja juuri mahtuvatkin syliini. Aika väsynyt olen ollut viime aikoina. Luulin, että olisin osannut vähän etukäteen valmistautua siihen miten hektistä elämä kolmen pienen lapsen kanssa on, mutta ei, tämä todellisuus on niin paljon rankempaa, mutta toki samalla ihanaa ja palkitsevaa. Ihan parasta aikaa elämässäni, mutta jos joku ystävä ihmettelee, kun pidän tällä hetkellä huonosti yhteyttä, on ihan vaan se, etten yksinkertaisesti vain ennätä tai jaksa enää siinä vaiheessa, kun lapset nukkuvat. Se on aikaa, kun ehtii vähän siivota tai tehdä ruokaa seuraavalle päivälle tai vaan olla ja nauttia hetken rauhasta. Ääntä näistä kolmesta nimittäin lähtee päivän aikana. Pienin on keksinyt kiljua korkealta ja kovaa, jotta hänet varmasti kuullaan kahden vanhemman möykätessä. Moni kysyy miten ihmeessä jaksan kolmen pienen lapsen kanssa, kun kaikki ovat vielä kotihoidossa. En aina jaksakaan ja silloin on pakko ottaa hetki omaa aikaa. Olisihan urakkani huomattavasti helpompi, jos edes yksi lapsista olisi tarhassa. Rankkuudestaan huolimatta lapseni ovat vain sen hetken pieniä ja haluan ehdottomasti seurata aitiopaikalta heidän kehitystään ja olla läsnä. Vuosi vuodelta nuo pallerot kasvavat ja tarvitsevat äitiä koko ajan vähemmän. Tällä hetkellä on parempi olla stressaamatta sitäkään, että olemme pian asuneet kaksi vuotta kodissamme ja yhä on remontti kesken. Remontin loppuun saattaminen vie aikaa ja sitä ei nyt vaan ole. Inspiraatio sisustuspostauksiin on vähän hakusessa, sillä kotimme on aikamoinen pommi nykyään. En tiedä mistä kulmasta kuvaisin, sillä kaos on joka paikassa. Juuri alkuvkosta siivosin kodin, aamulla meni valehtelematta viisi minuuttia, kun trio sai kodin näyttämään taas siltä, ettei hetkeen ole siivottu. Esteetikkona joudun kyllä käymään koko ajan sisäistä taistelua siitä, että pystyn elämään tämän kaoksen keskellä, mutta pakkohan se on. Kodinhoitaja olisi kyllä lottovoitto, mutta toisaalta tämäkin on vain vaihe ja toivottavasti helpottaa lasten kasvaessa. Postaukset ovat siis viime aikoina enemmän tai vähemmän olleet ruokaan liittyviä kuten nyt tämäkin banaanileipä, joka on aivan loistava pullankorvike ( maistuu banaanikakulle ) ja on täysin gluteeniton. Lapset meillä rakastavat tätä ja maistuu se paremmalla puoliskollenikin. Ohjetta en nyt jaksanut tähän kirjoittaa, mutta google kyllä kertoo sen :) Sopii joulunodotteluun, sillä siihen tulee kaardemummaa ja kanelia.

 Ja se lupaamani arvonta tulee toivottavasti vielä nyt viikonlopun aikana.
 En uskalla luvata, mutta yritän kaikkeni . 
Kiitoksia kärsivällisyydestänne.
 
Puss puss ja ihanaa viikonloppua !





4 kommenttia :

  1. On hienoa ja kunnioitettavaa, että haluat lapsesi kotona hoitaa, vaikka varmasti on aika rankkaa. Mulla on kolme lasta -09, -12 ja -14 syntyneet. Meillä vanhemmat lapset ovat käyneet kolmevuotiaasta saakka seurakunnan kerhossa. Nyt vanhin on tosin eskarissa. Musta kerhot ovat tosi hyvä vaihtoehto kotihoidon ohella, lapsi saa muutaman tunnin kerrallaan kaksi kertaa viikossa virikkeitä ja kavereita kodin ulkopuolelta. Myös avoimet päiväkodit tarjoavat samanlaisia ryhmiä, jos seurakunnan palvelut eivät houkuttele. En muista minkä ikäinen teidän vanhin lapsi on, mutta suosittelen harkitsemaan. Joskus helpottaa, kun hetkiä, jolloin paikalla on yksi lapsi vähemmän :D.

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhin käy kyllä kerhoa pari kertaa viikossa, keskimmäinen aloittaa vuoden alussa :) Näämme kyllä lasten kavereitakin päivittäin. Lähinnä arjen muu kaos väsyttää, kun mitään ei ehdi tehdä tai kaikki jää kesken haha. Kotona olo on ollut välillä tosi rankkaa, mutta samalla se antaa niiiiiiin paljon. Niin kiitollinen :) Kun vain sulkee silmänsä kaokselta, ei ole hätää :)
      Kiitos kommentistasi

      Poista
  2. Banana bread on meidänkin perheen suosikkiherkkuja :) Lähettelen paljon jaksamista sinne.. Meilläkin aikamoista hulinaa välillä, vaikka vain kaksi lasta ja toinen puolipäivähoidossa. Voin vain kuvitella millaista olisi kolmen kanssa! Vaikka onhan pikkulapsiaika samalla niin ihanaa, ja mikä mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Siitä moni muualla maailmassa vain unelmoi. Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen kyllä kiitollinen, että olen kotona voinut olla, vielä on tarkoitus noin vuosi olla. Kiire vain lisääntyy, kun vuoden vaihteessa aloitan vielä tekemään vähän töitäkin iltaisin. Ihan parasta aikaa tämä on ja olen onnellinen. Kaos on se, joka aiheuttaa pientä päänsärkyä, mutta kun oppii sulkemaan silmänsä siltä kaikki on hyvin :) Lapsillekin ainutlaatuista aikaa, kun saavat kotona olla.
      Kiitos kommentistasi

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi !